Haastattelussa: Pijall

Haastattelussa: Pijall

Pijall is back! Ennen uusien levyjensä 20- ja 20+ julkaisua artisti kävi kertomassa Redrum-187:n toimitukselle millaisia muutoksia hiljaisten vuosien aikana on tapahtunut ja millaista musiikin pariin palaaminen pitkän tauon jälkeen on ollut.

Pijall tunnetaan monista projekteista: Ceebrolisticsin ja Serkkupoikien lisäksi hän on muun muassa julkaissut hypnoottisen mystisen levyn artistinimellä Michael Black Electro sekä ollut aikoinaan mukana legendaarisessa Murmurecordingsissa. Muutama vuosi sitten islam muutti miehen elämän, jolloin näytti pitkään siltä, että musiikin aika oli lopullisesti ohi. Musiikillinen inspiraatio kuitenkin päätti tehdä paluun, ja sai artistin luomaan levykaupalla uutta. Nyt hän kertoo kuinka musiikki, elämänarvot ja uskonto pitkästä aikaa kulkevat käsi kädessä.

 

Heti ekana mulla on Ceebrolistics mielessä, koska ostin just liput teidän tammikuun keikalle. Miltä on tuntunut pitkästä aikaa keikkailla Ceebrolisticsin kanssa?

– Vähän jännitti, että miten tämä homma tulee lähtemään käsistä, miten meidän synergiat kohtaa ja miten mä saan olla oma itseni veljien kanssa, joiden kanssa ei ole moneen vuoteen ollut missään yhteyksissä. Loppujen lopuksi meillä menee suht koht hyvin yhteen, fiilikset on korkealla ja vastaanotto oli kuitenkin mitä oli, eli että jengi diggaili tosi paljon. Saatiin paljon kommenttia, mistä saatiin siitä lisää pontta, ja se yhteinen hyvä fiilis ja yhteinen hyvä tsemppi, mitä me saatiin porukalta ja yleisön puolelta Sidewaysin jälkeen, että ”me itkettiin teille, me itkettiin tästä keikasta, oli niin koskettavaa saada teidät yhteen uudestaan”, se kyllä kosketti itseäkin. Hienoa, että ihmiset otti niin henkilökohtaisesti sen systeemin. Kyllä mä näen sen yhteisenä hyvänä, se on kaikille meille positiivista.

 

Näin me myös saadaan musiikkia eteenpäin omalla soolouralla, että kaikki tukee ja poikii sitten. Ceebrot on kuitenkin kombo, mitä tulee harvoin tehtyä. Roopekin sanoi suurin piirtein näin, että ei se tekisi tietynlaisia rytmejä itselleen, mitä se on nyt tehnyt, mutta se pystyy tekemään ne Ceebroille. Me tehdään nyt aika poikkitaiteellista verrattuna meidän omiin sooloihin. Se on tosi siisti juttu. Tietysti tämä musiikin tekemisen pariin palaaminen on ollut vähän hidasta, kun kaikilla meillä on omat hommat, arki on kiireistä ja kaikilla on perheet ja työt ja Roopekin tekee useampaa projektia päällekkäin, on Eevil Stöötä ja on Julma H:ta ja mitä kaikkia systeemejä. Siitä sitten repii aikaa tähän kanssa. Mulla on ehkä eniten aikaa, mä olen sairaseläkkeellä vielä ja olen nyt siirtymässä täysipainoiseksi musiikintekijäksi. Artistielämään yritän tässä astua sisään ja koitan saada sillä siivellä elettyä, jos siitä saisi päivätyön. Saa nähdä.

 

Monille Ceebrot on melkein pyhä asia, joka auttaa kun on vaikeaa. Teissä on aina ollut jotain tosi erityistä. Te varmaan tiedostatte jollain tasolla, että teillä on sellainen vaikutus, mutta tuleeko siitä paineita?

– Ei siitä tule, ne levyt on tehty niin itselle, että se on sitä meidän juttua. Se mitä mä odotan myös mun levyistä, että en mä nyt voi sanoa että odottaisin meneväni ihmisten pyhän kategorisointiin, mutta mä haluaisin, että ihmiset voisivat saada siitä healing musicia. Sillä asenteella mä teen musiikkia, että se olisi parantavaa ja auttaisi ihmisiä tässä päivässä. Haluaisin tuoda niitä syviä tunteita, sitä kauneutta ja kaihoa ja muuta sellaista, mikä saa ihmiset tietyllä tavalla vapisemaan isompien aiheiden edessä. Sitä mä kaipaan musiikissa, kun se on muakin puhutellut. Esim. Sigur Rós tai Björk aikanaan on nostanut sellaisia tunteita, Björkillä varsinkin ennen oli sellaista sydäntä riipaisevaa meininkiä, ja sitten vaikka Thom Yorke. Räpissä on sitten ollut vähän vähemmän tiedostavaa porukkaa. Räpissä saundi on aika isolla skaalalla sellaista ”minä minä minä”, tai sitten alapää/väkivalta-teemaista tai huumeiden käyttöä, että siitä mä en ole kauheasti saanut irti. Räpissä mä toivon, että olisi muutakin. Brother Ali on hyvä esimerkki puhdistavasta musiikista, se on muslimi kanssa ja vääntää positiivista meininkiä – mutta ei mitään tuputusta – peruselämästä.

 

Suomiräpin saralta voisi tässä yhteydessä varmaan mainita Olpekkalevin, jolla on tosi parantavaa musiikkia?

– Joo! Mahdin kanssa meillä on läheiset välit ja Mahdi on feattaamassa mun molemmilla levyillä ja mä niiden tuoreella sinkulla, Ameeba myös. Mahdin kanssa meillä on samanlainen meno, me ollaan rukoiltu yhdessä ja tehty mantroja. Mantramusiikki on sellaista, minkä jengi löytää jos ne löytää, se siirtyy suusta suuhun kohtaamisten ja kokemusten jakamisen kautta just jos kertoo että on saanut parantumista ja hyvää fiilistä. Tiettyihin tilanteisiin se on täydellistä kohdemusiikkia, esimerkiksi kriisitilanteisiin ja häiritseviin päivittäisiin rutiininomaisiin paikkoihin, joihin olisi ihana saada jotain, millä pääsee pakoon ja pois siitä tylsyyden yltäkylläisyydestä.

Kun on pitkään katsellut räppimeininkejä, niin tuntuuko sustakin, että päihde- ja mielenterveysongelmat on pitkälti se, mikä määrittää sitä skeneä?

– Itse kanssa saman homman käynyt läpi. Mä olin vuodesta 2006 diagnosoitu psykoosin oireista enkä mä hoidattanut sitä ollenkaan, mä vaan sain joka kerta hirveen buustin ja tuli maanisuutta, joka sitten meni ohi. Se kaikki päättyi siihen, että vaimo sai mut lähtemään psykiatriseen apuun ja lääkäri pakotti mut sairaalahoitoon. Mä jouduin ottamaan lääkkeitä pakosta, ja kun mä olin saanut lääkettä, ja kun mulle avautui ne oireet ja egotripit, ja se, miten vakava mun tila oli, se oli tosi herättävää. Kun mä lähdin sieltä ja jatkoin lääkitystä, niin olen huomannut, että raivokohtaukset on hävinneet multa kokonaan. Ei minkäänlaisia ylireagointeja, tosi rauhallinen ja seesteinen meininki.

 

Samaan aikaan nämä hengelliset harjoitukset tulivat elämään. Mä olen harjoittanut islamilaista suufimantrailua. Nytkin mulla on rukousmittari mukana, jonka avulla mä lasken satatuhatta kertaa Allahin nimeen, mä teen sitä jatkuvasti. Mä teen muitakin suufilaisia harjoituksia, jotka liittyvät askeesiin ja sielunrauhaan. Lääkitys ja nämä harjoitukset yhdessä ovat tehneet sen, että mieli on vapaampi. Sä kysyit multa kun me nähtiin, että mitä kuuluu, ja mä vastasin hyvää, mutta ei se hyvä tarkoita sitä, että mä tanssin ruusuilla. Vaan on hyvä fiilis ja mä olen kiitollinen kaikesta. Mutta on mullakin välillä päiviä ja hetkiä, milloin on vaikeaa. Se on jokaisen koettava läpi. Ja tästä mä haluaisin opettaa, jos mä voin olla opettajana, että ole kärsivällinen, kun tuntuu vaikealta, ota se kipu vastaan. Sitten kun sä olet ottanut sen vastaan, ja olet päässyt siitä läpi, sä olet taas hetken voimakkaampi. Tämä on islamilainen ajatus, että silloin kun sulla menee hyvin, ole kiitollinen, ja silloin kun sulla menee huonosti, ole kärsivällinen. Molempia tarvitaan, että me opittaisi elämästä. Sekä hyvät että pahat. Me tarvitaan karaistusta ja paksua nahkaa, ettei oltaisi niin herkkähermoisia kaikista asioista.

 

Eikö ole haitallista ajatella, että jos kaikki ei aina ole hyvin ja tasaisesti, on jotenkin epäonnistunut ja koko elämä on pilalla? Pitäisi vain jaksaa odottaa, koska kaikki menee aina ohi.

– Kyllä, ihan kuin luonto. Lehdet tippuu puista puoleksi vuodeksi ja puut kestävät alastomuutensa talven yli kovissa olosuhteissa, siellä ne vaan riippuu sen enempää valittamatta. Kynttiläkin, kun se palaa, menettää vahaansa, ja silti se tuo valoa. Se kuolee hitaasti mutta tekee sen loistaen. Se on musta kaunis vertaus ihmiseloon.

 

Monet varmasti saa räpistä paljon lohtua ja apua, se on niin samaistuttavaa. Mutta jos vuosikausia kuuntelee melankolista tai ahdistuksesta kertovaa musiikkia, mitenköhän paljon se voi osaltaan buustata huonoja oloja ja kuinka paljon siitä ottaa vaikutteita alitajuntaan?

– Kyllä mä sanon niin, että sellainen tsemppaaminen on yleisesti paljon siistimpi juttu kuin se, että vetää ihan räkäläksi. Siitä kiitos uskonnolle, oli se sitten mikä uskonto tahansa. Meikäläisellä se oli just islam, joka sai mut niin sanotusti hyppäämään, että vaatteet naulakkoon ja kaveri seisomaan suihkuun, puhtauteen ja ryhdikkyyteen ja sellaiseen nyt asiat kuntoon -meininkiin. Sain itselleni vaimon, mikä on hienoa. Että on puoliso, jonka kanssa elää eikä tarvitse olla yksin. Musta luottamussuhteissa on tosi tärkeää, että ihmisillä olisi luottamus toisiinsa. Ei enää sellaisia ajatuksia, että ”missäköhän se menee tuolla jossain ja salettiin joidenkin poikien kanssa”, vaan tietää, että vaimo on kotona. Se voi käydä töissä tai opiskelemassa, mutta sillä on hyvä meininki siellä, ja mä voin luottaa siihen, eikä ole sellaista ongelmaa ollut, että tarvitsisi pelätä, että selän takana tapahtuu jotain. Koska kun on ollut sellaisia juttuja aiemmin, ne ovat tehneet mulle paljon traumoja. Nyt uskoo ihmissuhteeseen ihan eri tavalla. Se on enemmänkin itsestä kiinni, kuinka sitä itse elää lojaalina.

 

Eikö siihen ole vaikeaa löytää ratkaisua, että kun kaiken onnellisuuden ja hyvän olon pitäisi syntyä itsestä ja sisältä, ja pitäisi pystyä olemaan yksin onnellinen ja tyytyväinen, niin samalla varmaan suurin osa meistä kaipaa läheisyyttä?

– Niin, laumasieluja me ollaan. Mutta kun me mennään nukkumaan, me nukahdetaan yksin, vaikka me nukuttaisi ihmisten vieressä. Mä näkisin sen sillä tavalla, että se on fifty-fifty – sun pitää osata olla hyvällä meiningillä itsesi kanssa, että voit jakaa itsestäsi muille. Mutta jotta voit jakaa toisille, niin totta kai sä kaipaat vastapainoksi sitä, että joku on hyvä sulle. Se on yhdessä jakamista, että molemmat antaa. Silloin siinä on järkeä.

 

Mä itse olen ollut siinä tilanteessa, etten ollut kykeneväinen antamaan itsestäni yhtään mitään, koska mulla oli niin paljon prosessoitavaa itsessäni. Ja sehän se monesti onkin, että sitten pitää ihmisen monella tavalla olla valmis olemaan läsnä, kun se toinen ihminen on siinä, koska se on peili, että miten sä vastaat ja miten se vastaa. Mutta tämä on nykypäivän ongelma. Monet ihmiset eivät saaneet kasvaa normaalisti niin, että vanhemmat olisivat tykänneet toisistaan ja näyttäneet heidän edessään, että rakastavat toisiaan. Sitten taas joillekin, kuten mulle, käy niin, että seksuaalisuus tulee vanhempien puolelta liian varhaisessa vaiheessa esiin. Silloin se on vaikuttanut asioiden kulkuun liikaa. Siihen liittyy myös pornografia ja kaikki ne instanssit, jotka meillä on tänä päivänä, lehdet ja nettisivut, hirveä määrä jolla buustataan seksuaalisuutta. Mä kritisoin sitä siksi, että vaikka ihmisellä on jo valmiiksi pakottava ja luontainen tarve lisääntyä, sen lisäksi vielä luodaan paineita siitä, onko seksuaalisesti hyväksytty.

 

Islamissa on näin, että profeetta Muhammed on sanonut, että yksi sun merkeistä on se, että sä olet häveliäs. Eli jos naiset ja miehet pukeutuu häveliäästi ja näyttää toisilleen häveliäisyyttä eikä ylikorosta seksuaalisuuttaan, vaan pitää sitä pyhänä ja arvokkaana ja näyttää sen vain omalle puolisolleen, se on kaunis asia. Ihminen ei enää näe siinä kauneutta, jos se on koko ajan läsnä ylitsepursuavana. Siitä katoaa hienous, ja yhtäkkiä kaikki on objekteja ja himon vastineita. Se voi mahdollisesti tuhota sun oman hengellisen kasvun tai sun perheen tai tulevaisuuden siinä mielessä, että näetkö sä ihmiset enää muina kuin objekteina. On tärkeää nähdä ihmiset ihmisinä, siskoina, äiteinä ja ihmisinä, joilla on mielipiteitä ja tunteita. Sitten kun mennään sinne räppiosastoon, jossa on artisteja, jotka on jääneet kiinni alistamisesta ja objektisoinnista, niin on tosi harmi, että jenkkiräpistä otetaan mallia. Siellä on asiat mullin mallin ja ihmiset on ihan pihalla, naiset on jo alistuneet siihen huoran maineeseen. Ollaanko me oikeasti niin likaisia ja niin alistuneita sille hävyttömyydelle? Uskonnot on jollain tavalla heitetty pois, ja sekularismi on tullut siihen tilalle. Sekularismissa ei ole oikeastaan mitään pyhää, siellä on vain nautintoja ja hienovaraisuus on sullottu pois. Kaikki raakuus ja väkivaltaisuus mikä ihmisessä tulee esille, kun sillä ei ole kurinalaisuutta. Ihmiset haukkuu kuin koirat toisilleen. Ihmisistä on tehty eläimiä.

 

Onko uskonto sun mielestä ainoa, millä saa esiin sen herkkyyden?

– Mä olen sieltä päästä, että mä olen kokenut sen lapsesta saakka, sen hengellisyyden. Hengellisyyden sä voit saada mistä tahansa uskonnosta tai vaikka luonnosta. Ihmiset, jotka on luonnostaan sellaisia, että käy luonnossa ja nauttii hiljaisuudesta ja asuu vaikka maalla, monesti niillä on sitä hengellisyyttä, oli se sitten tämmöisissä sivilisaatioissa ja kaupunkikulttuureissa missä me eletään, tai sitten aboriginaaleissa. Hengellisyys on juttu, joka antaa ihmiselle sen merkityksen.

 

Mä näkisin sen niin, että on olemassa Luoja, joka pitää kaikkea elossa ja pyörimässä. Se pitää sun sydäntä elossa. Mä en itse pidä sitä hengissä, mä en pysty pumppaamaan sitä, ja silti se pumppaa miljoonittain litroja verta. Yhteys Luojaan tietoisesti tai tietämättään auttaa ihmistä pysymään tasapainossa mentaalisesti. Onko siinä sitten apuna henkiset harjoitteet, meditaatio, jotkut rituaalit kuten vaikka musiikki, taide, mikä tahansa sellainen, missä ihminen luo ja on läsnä sen luomisen kanssa, se on lähellä palvontaa. Koska ihminen on silloin fokuksessa itseensä. Taidemaalari voi olla rukouksessa, kun se maalaa. Mä näen, että se tuo ihmiselle onnen, että se on yhteydessä itseensä. Luoja ei ole mikään ulkopuolinen instanssi. Rumi sanoi tällä tavalla, että ”Etsin sinua mutta löysin itseni. Etsin itseäni, ja löysin sinut”. Se on musta hienosti ajateltu, että me ei voida erottaa itseämme Luojasta, me ei olla Luojia mutta Luoja elää meissä.

 

Tässä tullaan tähän, että miten mä olen saanut kirjoitettua 50 biisiä tässä vuoden sisään. Mä en olisi kyennyt siihen ilman, että Luoja inspiroi mua. Mä näen, että ne on kaikki Luojan lahjoja, ja mä olen kiitollinen siitä Luojalle, että mä olen saanut ne ihanat ideat, että mun käsi on vain lähtenyt liikenteeseen yhdestä ideasta.

 

Viime kesänä mulla oli hirveä kaipuu. Mä rukoilin ensin ja pyysin apua parilta veljeltä, ja ne rukoili myös mun puolesta. Sitten meni pari päivää, ja mulle alkoi öisin tulla inspiraatio, että nyt pitää mennä kirjoittamaan. Mä kirjoitin parissa viikossa sellaisen pakkauksen tekstiä, ja se vain jatkui. Kun mä olin kirjoittanut 20- ja 20+ -levyt, mä aloin nauhoittaa niitä, ja kun mä olin nauhoittanut ne valmiiksi, mä aloin kirjottaa uutta levyä saman tien siinä loppuvaiheessa. Jaguar-levy tuli kirjoitettua siinä samalla, kun oli nauhoitukset kesken, ja kun Jaguar oli tehty, mulla oli sellainen fiilis, että nyt mä olen antanut itsestäni kaiken, nyt mulla on ihan tyhjät pellit.

 

Tyhjät pellit olikin vähän aikaa. Mä olin kirjoittanut Jaguar-levyn yhteen biisin niin, että ”Eka lyönti, eikä menny ees ohi, toka lyönti, eikä menny ees tovin, kolmatta takaraivoon niin kiire kovin, sen Tommishockin kanssa sovin”. Tommishock on mukana siinä biisissä. Sitten mä mietin, että mä olen luvannut, että mä teen kolmannen levyn, että mun on pakko nyt alkaa tehdä sitä. Mutta mä en ollut rukoillut siitä enää, mulla oli vain sellainen fiilis, että mä haluan saada kolmannen levyn. Meni pari päivää ja alkoi tulla taas tekstiä, ja nyt mulla on 15 biisiä tätä uutta levyä.

 

Sullahan oli monta vuotta taukoa ja sitten yhtäkkiä näin?

– Kyllä kyllä. Mun asenne musiikintekoon on sellainen, että mä toivon, että Luoja olisi siunannut mua, antanut mulle luvan ja vihreää valoa, että mä en ole tässä egoani pönkittämässä. Mä en ole yrittämässä jotain shainaa mun räppistarautta, vaan enemmänkin mulla on missio, ja mun missio on pelkästään tuoda jengille hyviä fiiliksiä ja saada sitä semmoista maailmanparannusmeininkiä, saada henkien yhteyttä ja sydämen yhteyttä. Että kun jengi kuuntelee näitä levyjä, ne voisi saada fiiliksiä omassa henkilökohtaisessa sielunvaelluksessaan. Että ”joo joo mä sain nyt jotain sellaista, mikä auttaa mua”. Sitä mä haluaisin siinä tuoda. Sen lisäksi, että siinä on douppi biitti ja se on kivan kuuloista, koska kyllä joku voi nauttia siitä ilmankin, että mieli kuuntelee sitä, sitä voi kuunnella vain fiiliksellä. Mutta se, että olisi ihmisiä, jotka kokisivat, että hei, toi puhutteli mua ja antoi uusia keloja.

 

Sä sanoit, että sun täytyy varoa, ettet yritä pönkittää sun räppistarautta, mutta ei kai sulla koskaan aiemminkaan ole ollut sellaista lähtökohtaa?

– Ei mulla oikeastaan koskaan, mutta mulla on sniikisti sellainen urheilijasyndrooma, että sitä kaipaa olalle taputusta. Kun toiset tuossa vieressä pyyhkii isoa dollaria, niin tulee sellainen olo, että miksi en mäkin saisi ja miksi musta ei digata niin paljon. Se on ihan luonnollista ja sen mä olen hyväksynyt. Nyt tunnelma omassa elämässä on muuttunut ja mulla on muutakin kuin vain musiikki. Musiikki on mulle vain sokeria, eikä sokerilla elä, se vain saa pienen nosteen päälle. Enemmän mä kaipaan sitä, että mulla on perusasiat elämässä hyvin, että mä en yritä sillä pönkittää mun sielun tilaa tai egoa. Nyt mä tajuan sen, että ego on just se ainoa, mitä mä joudun käsittelemään jatkuvasti, ettei se vaan pääse valtaan. Se on vaarallinen paikka tämä muusikon tila. Me joudutaan jatkuvasti peilaamaan omaa taidetta sitä silmällä pitäen, että onko se kuinka tärkeää, meneekö se yli normaalin sairaalloisuuteen asti. Jos ihminen elää pelkästään musiikin kautta, jos se ei elä ollenkaan ilman musiikin läsnäoloa, se voi tehdä traumoja sille ihmiselle. Nyt on todettu ihan tutkimuksissa, että monet muusikot ja taiteilijat on psyykkisesti sairaita ihmisiä. Se johtuu just siitä, että jos sä lähdet palvelemaan sitä egoasi, se vie sulta loppujen lopuksi järjen, koska se on kuin tuli, se syö. Sun on pakko saada se jollain tavalla työntekijäksi, mutta ei pomoksi, joka määrää sun elämää. Koska se on nähty, että taiteilija kuin taiteilija, jos sillä jää rooli päälle, se rooli voi viedä mennessään.

 

Voikohan musiikin voima kääntyä suorastaan vaaralliseksi? Jos sillä on valta muuttaa mielentilaa ja tietoisuuden tasoa radikaalistikin, pitäisikö olla varovainen, ettei täysin ripustaudu sen pelastavan voiman varaan?

– Sitähän on tutkittu, että sävelet aiheuttaa meissä mielihyvää. Sävelasteikosta riippuen sä voit saada ihmisen itkemään tai nauramaan tai raivoamaan tai mitä vaan. Se on ihan tutkittua tiedettä. Tämä onkin sen verran vaarallista, että pitää osata valita se oikea, että se pysyisi nostattavana energiana. Sama kuin se, että minkälaista safkaa sä syöt, haluatko sä lähteä vegaanilinjalle vai työnnätkö sä jotain sikaa omaan kroppaasi. On ruokaa, joka on tosi buustaavaa ja auttaa sua, ja sitten on ruokaa, joka pistää sut ihan paskaksi. Siitä saattaa jäädä pitkät jäljet. Mä näen, että musiikki on osa pyhyyttä. Se on vaarallinen, mutta se on myöskin loistava asia. Mä yhdistäisin musiikin palvontaan, jolloin siihen tulee se pyhä elementti. Voit vaikka meditoida ambientin päälle, sä voit meditoida hiljaisuutta kun sulla on siinä kaunis melodia tai luonnon ääniä. Toinen tapa on tehdä mantroja. Mä olen tehnyt levyn, jonka nimi on Salatullah (Yahya Kayak & Pinewoods), siinä me tehtiin saundeja mantrojen päälle. Se oli tosi kiva projekti.

 

Musiikki voi olla pyhää, mutta sitten samalla meille luukutetaan radioista täysin eri ääripäätä, sellaista muovista kamaa, mistä ei saa mitään oloja eikä siitä jää mitään hyvää käteen.

– Ne iskee siihen eroottiseen kohtaan, ne kaikki melodiat nostaa vaan sitä tiettyä resonanssia joka on koettu toimivaksi. Mä en itse pysty sulattamaan sellaista kliseistä r&b-musaa, sille löytyy varmasti oma kuulijakuntansa. Itse hakee vähän syvempiä tunnelmia. Mä kaipaan välillä kunnollista haikeutta, ja sen lisäksi sellaista douppia mc-meininkiä.

 

Jos miettii sellaista agitaattoriräppiä, niin se iskee tietyllä tavalla sellaiseen mielentilaan, mikä on yleinen viba vaikka systeemistä. Mulla oli yhdessä vaiheessa tosi vahvat negatiiviset vibat yhteiskunnasta, sen kaksinaisjakoisuudesta ja siitä, että se pelaa tiettyjen ihmisten pussiin. Mutta sitten mulle tuli rauha siitä, että älä ole vihainen, vaan ole surullinen siitä, että ne ihmiset, jotka pelaa toisilta ihmisiltä ja hyväntekeväisyydestä pois sellaiselta pohjalta, missä ollaan minä vastaan muut, missä ollaan haikaloja ja susia ja petoja, niin mä tajusin, että niiden tuomiopäivä tulee olemaan täysin erilainen kuin miten ne tässä elämässä nauttii hedonismista. Tuomiopäivänä se tulee näyttäytymään sellaisena, että sulta on kaikki hyvyys viety pois. Tämä ajatus toi mulle rauhan sydämeen, että kiitos Luojalle, ole Janne kiitollinen siitä, että sä et ole sellainen, että sä vetäisit muilta. Koska silloin mä joutuisin maksamaan joka ikisestä teostani. Mutta jos mä teen hyviä tekoja mä saan palkkaa. Se menee ihan näin yksinkertaisesti. Meidän teot punnitaan.

 

Jos sulla on valhe, sun pitää valehdella tuhannesti, että sä et jäisi kiinni. Mutta totuutta ei tarvitse puolustella. Valhetta täytyy koko ajan päivittää. Jos tätä lähtee miettimään, niin sä et voi uskoa enää mihinkään, mitä tulee yhteiskunnasta tai poliittisista instituutioista. Ne hallitsee ja tuhoaa ja tuo uutta historiaa oikean historian tilalle. Esimerkiksi muslimien vaikutus länsimaihin on totaalisesti lyöty maan alle, hiljennetty täysin. Meidän tiede perustuu arabialaisille tieteille ihan täysin, meidän termit on sieltä, plus kaikki matematiikka, arabiankieliset kirjaimet ja uskonto, josta esimerkiksi Tuomas Akvinolainen katolisesta kirkosta sai inspiraatiota. Suosittelen lukemaan kirjan Jumalan 99 kaunista nimeä, jonka on kirjoittanut Al-Ghazali, koska häneltä Tuomas Akvinolainen otti tosi paljon vaikutteita. Hän kirjoitti teesejä katoliseen kirkkoon ja sitä kautta saatiin sellaista hengen tiedettä kristinuskoon.

 

Myös hygienia, kuten saippua, tuotiin Eurooppaan arabeilta. Se kuuluu uskontoon olla puhdas, olla hyvässä hygieenisessä tilassa, jotta sun rukoukset kuultaisi. Tässä on sellainen ajatus, että enkelit ei tykkää likaisista ruumiista. Ne tykkää, että sä olet puhdas, ja silloin ne tulee suhun ja rukoilee sun kanssa. Me ollaan jatkuvasti puhdistusoperaatiossa. Jos mä peseydyn aamulla, se ei riitä. On ihanaa olla puhdas, koska samalla sä puhdistut henkisesti. Se on metafyysistä. Mä voin nyt paljastaa salaisuuden islamista: jos sä esimerkiksi peset suun, sä ajattelet, että sä peset sun kaikki puheet. Jos sä peset naaman, sä peset kaiken mitä sä olet katsonut; korvat – kaiken mitä sä olet kuullut; pään – kaiken mitä sä olet ajatellut; kädet – kaiken mitä sä olet tehnyt; jalat – kaikki missä sä olet kulkenut. Käydään henkinen vaellus läpi samalla kun puhdistaudutaan kaikesta.

 

 

Me helposti ajatellaan, että keho on vain keho, mutta eikö todellisuudessa kaikki liity kaikkeen? Kehon kautta voi avata asioita myös henkisesti.

– Se on metafora. Niin Jumalakin puhuu Koraanissa, metaforien kautta, koska me ei pystytä häntä näkemään eikä ymmärtämään muuten kuin miten hän luonnossa näyttäytyy. Me voidaan nähdä tähtitaivas komeana koristeena, miten se kertoo meille ajan merkit ja ajanlaskun ja yön ja päivän erottelun. Vesisade, mitä se on: vesisade on ihana, se saa kylvön esille maasta, joka on kuollut, vesisade herättää sen henkiin. Siellä on paljon tämmöisiä, että me ollaan kuolleita peltoja, kunnes meihin sataa Jumalan sanaa. Jumalan sana on ikuista ja elävöittävää. Me tarvitaan elämään hyvää kirjoitusta, mikä on just tämmöistä symboliikkaa/valaisevaa, että ihmisillä tulee sellainen ”Heureka! Tästäkö tässä on kyse, että mun tarvitsee vain heittää rispektit hänelle, joka antaa mulle tietoa, ja sitten mun pitää vaan laittaa se tieto käytäntöön!”. Uskonnot vapauttaa ihmisten elämää ja tuo periaatteessa ihmiselle mahdollisuuden ja intohimon auttaa muita ihmisiä. Koraanissa sanotaan ”Rukoilkaa ja tehkää hyviä tekoja, koska niille on taivaan valtakunta”. Tästä tulee sosiaalinen ympyrä, että me kaikki tehdään hyviä tekoja, jotta me voitaisiin hyvin. Se on yhteisöllinen vaatimus, että kaikkien täytyy tehdä hyvää, jotta siitä tulee tapa, jonka ansiosta joka ikinen ihminen hyötyy.

 

Aika usein tuon näkee ihmisissä, jotka ovat kokeneet jonkinlaisen herätyksen, että ne automaattisesti haluaa auttaa.

– Se on se sisäinen mekanismi, joka tulee sitä kautta. Oikeastaan ihmisen luonnollisin tila on auttaa, ja sä luonnollisesti nautit siitä vibasta. Harvemmin ihminen nauttii pelkästä saamisesta. Mun mielestä se muuttaa ihmistä, kun se käytännönläheinen ihmisystävällisyys muuttuu, se että sä voit luottaa siihen, että joku aina auttaa. Ja että sä itse autat aina kun mahdollista. Nyt tietysti puhutaan ideaaleista, joita ei nykypäivänä hirveästi näy, mutta sillon tällöin sitä näkee, ja sitten on ihan ”vautsi mikä tyyppi”.

 

Nyt kun kuitenkin ollaan musiikkimedian parissa, onko mitään, mitä sä haluaisit sanoa sun uusista levyistä?

– Kuunnelkaa niitä avoimilla korvilla älkääkä luoko etukäteen liikaa mielipiteitä. Avoin mieli ja avoin korva. Se voi puhutella parhaiten siten, että ei ole mitään ennakko-oletuksia, vaan lähtee puhtaille vesille. Anna mennä, mutta vaikka menisit pitkille aalloille niin, että rantaa ei enää näy, niin älä pelkää, koska siellä on ohjenuorat.

 

Musiikissa mä olen koittanut pitää termistön suht ymmärrettävänä, että vaikka mentäisi diipeissä leveleissä, niin sieltä paljastuu aina siemen, että mikä on sen homman juju. Sen mä sanon, että mä haluan välittää ihmisille islamilaisen pehmeän en nyt arvomaailman, mutta sen henkisyyden. Mä en sitä tuputa enkä juurta jaksain jauha islamilaisista säännöistä tai traditioista, mutta mä saatan käyttää tiettyjä sanoja tai fraaseja, joita mä olen löytänyt. Esimerkiksi uudella levyllä on yksi tällainen Rumin läppä – Rumi on tuonut rakkautta maailmaan: ”Niin lähellä oot, kaukaiselta näyttää voit, mut täysin sekottunut oon suhun. Niin auki piilossa oot, erilliseltä näyttää voit, koska niin hiljaa kanssani puhut”. Mahdi on mukana tässä biisissä. Mä kirjoitin tuon ensin minä-muodossa, että minä olen Jumala, mutta sitten mietin, onko vähän härskiä ruveta puhumaan minä-muodossa. Joku voi ottaa sen rakkausteemana, että mä olen jotenkin rakastunut kuulijaan. Mun vaimo sanoi, että ”kenelle sä oikein kirjoitit tuon”, ja mä olin että ”no toi on Jumala”!

 

Mutta suurin osa saattaa ottaa sen just niin, että kyseessä on joku rakastuminen, eikä välttämättä tule mieleen, että se liittyy korkeampaan voimaan?

– Se on mielenkiintoista, että nämä rakkausteemat toimii aina pyhyyden kanssa. Se on kuitenkin niin lähellä sellaista ekstaasia, mitä ihminen voi kokea, se ekstaasitila on rakkauden tila. Sä voit rakastua niin moneen asiaan, että se ei se ole pelkästään lihallinen synergia jonkun naisen tai miehen kanssa. Se voi olla rakastuminen ruokaan tai kulttuuriin tai musiikkiin tai tähtitieteeseen tai matematiikkaan. Ihminen voi kokea mihin tahansa sen kiihkon ja empatian ja intohimon.


 

Seuraa Pijallia facebookissa:

https://www.facebook.com/pijallisback/

Yksi kommentti artikkeliin “Haastattelussa: Pijall”

veitikka kirjoitti klo 12.02.2018 18:36:

tää on loistava hetki feidata tää foorumi lopullisesti. jatkakaa suomiräpin ja hihhuloinnin parissa

Jätä kommentti