Kadonneen Aarteen Metsästys on Kaucasista maailmalle ponnistaneen Aztran järjestyksessään kolmas sooloalbumi. Pienellä promootiolla parin vuoden välein aikaisemmin ulostetut Outoja päiviä ja Öis ovat hiljalleen tavoittaneet myös laajemman kuuntelijakunnan ja Aztran tähti alkaa olla ansaitussa nosteessa.

Aztra tunnetaan erityisesti persoonallisesta gangsta-vaikutteisesta tuotannostaan, jonka perusteella mies voidaan huoletta heittää tämän päivän kovimpien suomituottajien joukkoon. Redrum-187.com suositteleekin ehdottomasti tarkastamaan tämän julkaisun!

1. Tuulen Havinaa m. Julma Henri
2. Mitäs siin sit teet
3. Aamu
4. Hetki On Täs m. Anttti
5. Syssymmäl m. Anttti
6. Yössä m. Jontti
7. Sarjakuva
8. Trippaa
9. Jää m. RPK
10. Palvoo Aurinkoo
11. Kristallii

Lataa: Aztra – Jää m. RPK
Räpit: Aztra, RPK
Biitti: Aztra

Keskustele julkaisusta Redrum-187:n foorumeilla täällä.
www.facebook.com/aztra

Suomiräpin haalariosastoon kuuluva Huge L julkaisi lokakuussa yhdessä Moden kanssa uuden UG/OD (Vain promootiokäyttöön) albumin. Hugen levyjen perässä tuntuu olevan nykyään hieman jo vaikeuksia pysyä, sillä uusia julkaisuja pomppaa eetteriin kuin sieniä sateella. UG/OD:n mukana kuuntelija pääsee tällä kertaa matkalle 80-luvulle, sillä albumin taustamaailma on koottu pitkälti kyseisen aikakauden hengessä mehevistä electro ja funk sampleista sekä luupeista. Kansilehtisestä löytyy myös mainitsemisen arvoinen hyvä ghettoinen meininki, mikä tuo mieleen 90-luvun rap-julkaisut.

Todettakoon heti alkuun, että kasari ei kuulu todellakaan ihan omiin suosikkeihin kun puhutaan musiikista. UG/OD on kuitenkin taustoiltaan varsin piristävä paketti, joka ainakin erottuu hyvin muusta tämän hetken kotimaisesta tarjonnasta. Rummut pauhaa nopeaan tempoon boogie hengessä ja tanssilattialla pyörii tiukat nahkahousut ja silkkipaidat. Huge L:n tuottaman 14 biisin paketin kuuntelu kokonaisena tahtoo kuitenkin tuntua hieman raskaalta ja väkinäiseltä. Tästä syystä levyn loppupuolen biisit saattavat kohdata syyttä stop-nappulan jo ennen kuin albumi oikeasti loppuu. Toisaalta semmoiset raidat kuin Hämäräs, Mukamas gangsta, R.O.T.S.I. ja Mikä sen remiksin nimi oli? laittavat jammailemaan vähän synkempäänkin materiaaliin tottuneen kuuntelijan.

Räppäreinä Huge ja Mode ovat viihdyttäviä. Huge on hyvä leikkimään sanoilla, vaikka miehen huumori ei ihan joka kohdassa kohtaakaan allekirjoittaneen taajuuksia. Mode ei ole lähellekään yhtä suuressa roolissa UG/OD:lla kuin Huge ja miehen värssyt jäävätkin varsin pieneen rooliin. Toisaalta Mode onnistuu aina tuomaan hyvää vaihtelua ja täten myös uutta arvoa biiseille. Olen kritisoinut aikaisemmin Hugea liian monotonisesta äänenkäytöstä ja apaattisesta ulosannista. Hetkeen en ole hänen levyjä tsekannut, mutta tällä albumilla meininki on jo huomattavasti parempi silläkin saralla. Yritystä löytyy mukavasti ja flow ei ole enää lähellekään niin tasapaksu kuin joskus aikaisemmin.

UG/OD on ihan hyvää vaihtelua levyhyllyyn. Teema on hyvä ja toteutuskin varsin onnistunut. Toisaalta muutamat heikommat raidat kuten Kaulast alaspäin ja Hengitys tuntuvat vain yksinkertaisesta aiheiltaan typeriltä ja vähän nähdyiltä. Nämä battle-tyyliin toteutetut monologit eivät vain oikein enää toimi lähemmäs kolmekymppiselle kuuntelijalle. UG/OD on pakollinen hankinta kaikille Huge L:n ja Moden materiaaliin mieltyneille. Yleisesti ottaen lätty on paremman keskitason teos, joka jää helposti mieleen persoonallisella teemallaan.

Keskustele julkaisusta Redrum-187:n fooorumeilla täällä.
www.myspace.com/ilstrumentals

Redrum-187: On kulunut miltei neljä vuotta siitä, kun olit viimeksi sivustomme haastateltavana. Millaisia mullistuksia elämässäsi on tapahtunut sitten kesän 2008?

Aztra: Elämäni mullistukset liittyvät yleensä matkailuun. Jos saan kerättyä tarpeeksi rahaa, pyrin lähtemään pois Suomesta jonnekin lämpimään. Vuoden 2008 jälkeen on tullut käytyä useammassa maassa. Parhaimpina kokemuksina voisin mainita Belizen, Kambodžan, Kolumbian sekä Perun. Muuten elämä on mennyt perusrataa eli opiskelua, duunia ja musan kyhäilyä.

Redrum-187: Johtuuko kaipuu lämpimiin maihin vain ilmastosta vai pyritkö matkailun avulla välttelemään esimerkiksi materiaa tai paikalleen asettumista?

Aztra: Lämpö on tärkeä seikka, mutta ei se pelkästään riitä. Joku pakettimatkaturisteille rakennettu lomakylä ei etene, vaikka sää olisikin kohdillaan. Paikassa on oltava aitoutta ja elämänmakua. Matkaillessa oppii asioita, mitä ei koulukirjaa lukiessa voi oppia. Sen tajuaminen, ettei suomalainen elämäntyyli ole välttämättä se ainoa tapa olla tällä planeetalla, on aika terapeuttista.

Tuntuu, että joissain mestoissa on ymmärretty paremmin tämän elämän rajallisuus ja osataan fiilistellä myös arkipäivinä. Naama mutrussa duunia 40 tuntia viikossa ja viikonloppuna kaameat perseet on loppupeleissä aika romuttavaa. Sellaisen elämäntyylin tällaisessa suoritusyhteiskunnassa kyllä helposti omaksuu.

Redrum-187: Opiskelet tällä hetkellä käytännön filosofiaa ja teologiaa Helsingin yliopistossa. Tuntuuko siltä, että olet löytänyt oman alasi?

Aztra: Tulee diggailtua Lähi-idän historiaa ja hepreaa. Filosofia on ollut myös aina lähellä sydäntä. Kyllä sitä välillä tuntuu siltä, että oon löytänyt oman alani ja toisinaan taas ei. Ihan vielä ei ole kuitenkaan sellainen olo, että voisin mennä hehkuttamaan fiiliksiäni Pauligin Juhla Mokka –mainokseen.

Redrum-187: Laineen Kasperikaan ei hyppinyt riemusta Pipefesteillä 2008. Olin tsekkaamassa teidän yhteiskeikkaa ja muistan kuinka Kasperi päätti setin kommentoimalla tapahtumaa nuivaan sävyyn. Sen jälkeen kumpikaan teistä ei ole esiintynyt ko. festarilla. Minkälainen homma?

Aztra: Mulla ainakin jäi mieleen, että biitit kuului tosi huonosti lavalle siinä keikan aikana. En muista oliko siellä mitään muuta erityistä keissiä. Ehkä huono päivä tai jotain. Mutta ihan suoraan sanottuna ei se räppiripari kuulu mun suosikkifestareihin eikä sieltä suunnalta ole tullut myöskään kyselyjä enää sen keikan jälkeen (naurua)

Redrum-187: Mitä kotimaisia tapahtumia arvostat joko kävijänä tai esiintyjänä?

Aztra: Mascotissa on ollut hyviä meininkejä keskiviikkoisin. Tietynlaisesta ärsyttävyydestään huolimatta Flow on ollut ihan mukava. Lappeenrannan HC-festit on myös ihan timanttinen tapahtuma. Sooloesiintymispaikkoina parhaat mestat on olleet Lappeenrannan (Bar) 55 ja Helsingin Lepakkomies. En pidä bostaamisesta korkealla esiintymislavalla. Mainituissa paikoissa ei sellaista ole, meininki on jotenkin sopivan ghettoa. Poikkeuksena Kaucasin kanssa vedetty keikka Ilosaaressa – se on jäänyt todella hienoksi muistoksi.

Redrum-187: Ennen kuin mennään soolomeininkien pariin, Kaucas on luonnollisesti sellainen projekti jonka kuulumiset pitää päivittää. Joko teitä on kyselty ns. comeback-keikoille?

Aztra: Onhan niitä muutamia keikkatarjouksia tullut ja oltiin itse asiassa eräänlaisella comeback-keikalla ”Muutaman töhryn tähden” –kirjajulkkareissa viime marraskuussa.

Redrum-187: Totta muuten! Varhaisdementia on narttu…

Aztra: Suunnitelmissa on myös ollut jo pidemmän aikaa tehdä uutta materiaalia. Homma vaan tuppaa aina pygimään. Jos saisi uutta tavaraa purkkiin, voisi lähteä niille keikoillekin. Vanhoja biisejä ei nimittäin enää jaksa käydä vetämässä. Niistä ei innostu samaan tapaan kuin ennen ja se näkyy varmasti lavalla. Kaucasin keikkoihin kuuluu tietty impulsiivisuus sekä hektisyys. Sellainen paikalleen jumahtanut vässykkämeno saattaa johonkin reggaejuttuihin natsata, mutta ei se oikein KCS:lle sovi.

SYNAT VINKUU JA PÖRISEE EDELLEEN

Redrum-187: Soolomateriaaliisi tutustuessa huomio kiinnittyy herkästi biitteihin. Gangsta-soundin lisäksi otat vaikutteita myös dubstepista, electrosta ja grimestä. Minkä takia näin sairaita taustoja ei kuulla enempää esimerkiksi muiden artistien levyillä?

Aztra: Niin. Enpä tiedä. Oon kyllä aina pyrkinyt antamaan biittejä jengille, jos joku on niitä pyytänyt. Tuntuu että monella näistä jäbistä on jäänyt hommat jotenkin vaiheeseen.

Redrum-187: Pakko taputella selkään vielä sen verran, että pidät melko pientä ääntä itsestäsi siihen nähden kuinka kovaa materiaalia pusket eetteriin. Millaisia tavoitteita sulla on musiikinteon suhteen?

Aztra: Kiitos. Eiköhän musahommat pysy harrastelupohjalla. En ole teini-iän jälkeen kuvitellut tosissani, että tällä meiningillä voisi elää eikä apurahajutut ole mun juttu. Kyllähän aina haaveena tai tavoitteena olisi tehdä joku ikivihreä klassikkobiisi, joka jäisi elämään omaa elämäänsä. Tai ainakin tehdä jatkuvasti hieman parempaa musiikkia kuin on tullut jo tehtyä. Keikkojen tekemisen olen lopettanut oikeastaan tyystin. Liian puuduttavaa toimintaa – mä saan enemmän fiiliksiä biittien kyhäilyistä.

Redrum-187: Uusi albumisi ”Kadonneen aarteen metsästys” ilmestyy 29. helmikuuta omakustanteena. Tittelistä tulee luonnollisesti mieleen Indiana Jones –leffat ja näkisin, että sooloillasi on aiemminkin ollut viittauksia elokuviin (mm. Watchmen-henkinen smiley edellislevyn printissä). Oletko leffafriikki?

Aztra: Indiana Jones –viittaus liittyy tuohon tietynlaiseen kelaan, mikä on kiekolla koko ajan mukana. Se on sellainen kaikkia biisejä yhdistävä tausta-ajatus ja kristallisoituu ehkä paremmin levyä kuunnellessa. Watchmen on kyllä tullut tsekattua, mutta ”Öis”-hymynaama ei liity kyseiseen pätkään. ”Outoja päiviähän” on myös erään leffan (suomennettu) nimi. En ole mitenkään harkitusti keksinyt sooloilleni elokuvien nimiä, joten kaikki johtuu varmaan mielikuvituksen puutteesta (naurua)

Toisaalta oon yrittänyt tarkoituksella tehdä moniin biiseihin sellaista leffamaista ilmapiiriä. Muutamalla kappaleella pyrin yhdistämään arkisen minimalistiset aiheet sekä hieman kuumottavan tai oudon tunnelman. Räppi on liian usein vitullista pullistelua tai suu vaahdossa huudettua ”totuutta”. Niin ja kysymykseen vielä vastaus. En voi sanoa itseäni leffafriikiksi, en tunne alaa kovinkaan paljon. Darren Aronofskyn ”Pi” ja Roman Polanskin ”Yhdeksäs portti” on sellaisia leffoja, mitä tulee diggailtua ihan huolella. Edellisen levyn biisissä “Saatat oppii” on samplekin viimeksi mainitusta elokuvasta.

Redrum-187: Millaisissa teemoissa uutukaisella sitten liikutaan?

Aztra: Levyn sanoitukset on vähän trippailevampia kuin edellisellä. Mukaan mahtuu myös naama pokerilla heitettyjä camp-henkisiä levottomuuksia. Oon viime aikoina kirjoittanut riimit usein tarinan muotoon. Tällä levyllä sanoitukset kulkee periaatteessa ekasta raidasta aina viimeiseen kappaleeseen saakka jatkuvana tarinana.

Redrum-187: Edelliset kaksi pitkäsoittoasi, ”Outoja päiviä” ja ”Öis”, ovat valtaosin omaa tuotantoasi. Sama linja jatkunee myös uudella soololla. Millaista materiaalia on luvassa?

Aztra: Suurin osa on tosiaan taas mun tekemiä, mutta pari kaverinkin biittiä mahtuu levylle. Soundi tulee olemaan hieman lämpöisempää taustojen suhteen. Monien biittien rummut on tällä kertaa modailtuja luuppeja, kun vielä viime levyllä ne olivat sellaisia mekaanisemman kuuloisia ja itse rakennettuja kiertoja. Tietysti jonkin verran sitäkin kamaa on vielä luvassa.

Synat vinkuu ja pörisee tuttuun tapaan. Länsirannikolta tulevat vaikutteet kuuluu myös edelleen materiaalissa. Yleensä oon säveltänyt biisit aina kokonaan itse, mutta tällä levyllä kuullaan yksi ihan suora luuppibiisi. En ole tehnyt sen eteen muuta kuin pistänyt vähän lisää rumpuja kehiin ja soitellut taustalle snadisti lisäsoundeja. Yhdeltä träkiltä löytyy myös mun itse kyhäämää talkboxia, jota rakentaessa olin aika fiiliksissä.

Redrum-187: YouTubessa julkaistut raidat Kaduilla ja Kesäretki eivät näytä löytyvän biisilistalta. Kuinka paljon levytysprosessin aikana syntyi ylimääräistä kamaa?

Aztra: Joo, ne jäi kokonaan pois. Tein myös Joska Josafatin kanssa biisin, joka ei lopulta kuitenkaan päätynyt tälle levylle. Se raita oli ehkä vähän liian erikoinen. Kyllä noita ylimääräisiä biisejä tulee yleensä toisen levyllisen verran. Väännän niin paljon kaikkia kokeilujuttuja, että niistä monet jää alkuihmettelyn jälkeen matkan varrelle.

Redrum-187: ”Lost Tapes” ulos?

Aztra: Kelasin joskus julkaista jonkun ”Vanhaa paskaa” –nimisen kokoelman. Ehkä. Ja laittaa kaikki häröimmät kipaleet samalla cd:lle. Varastosta löytyy oman soolomateriaalin lisäksi pari julkaisematonta Kaucasin biisiä sekä jotain Hahohullua-juttua.

Redrum-187: Mainitsit aiemmin, ettei into enää riitä soolokeikkojen vetämiseen. Viimeisenä kysymyksenä: millä tavoin aiot juhlistaa uuden kiekon ilmestymistä?

Aztra: Se on itse asiassa pieni mysteeri vielä itsellenikin.

Aztran kolmas pitkäsoitto ”Kadonneen aarteen metsästys” julkaistaan karkauspäivänä 29. helmikuuta 2012. Keskustele albumista Redrum-187:n foorumeilla.

www.facebook.com/aztra

Toimittanut: Mikko Määttänen

Suomiräpin pienimuotoinen Memphis-buumi ei näytä laantumisen merkkejä. Kainuusta ponnistavan Abcon omakustenne-debyytti Demoneille sympatiaa näki päivänvalon viime vuoden loppupuolella. Pitkään työstetty julkaisu sisältää intron mukaan lukien 12 raitaa, joiden tuotannosta vastaa artisti itse P.Psychowsky -aliaksellaan. Vierailijakaartista löytyy Kannibal Kerrigan, RumaKukka, Scarjalainen ja R-Syke, jotka ovat viimeistä lukuun ottamatta allekirjoittaneelle entuudestaan tuntemattomampia räppäreitä. Vaikka Demoneille sympatiaa on miehen fyysinen debyytti, on artisti toiminut jo pidemmän aikaa kotimaisella synkistelyrintamalla pitäen olematonta ääntä itsestään maan alla.

Kotimaisen Memphis-soundin tunnetuimpiin sanansaattajiin Evil Stööhön ja DJ Kridlokkiin verrattuna Abcon materiaali on kollegoitaan synkempää niin lyyrisesti kuin tuotannoltaankin. Rumpukone-vetoinen biittipuoli on ammennettu synkemmästä Memphis-kamasta ja tuo mieleen hardcoren kauhuelokuvamaisemat, asiaankuuluvasti vokaalisampleilla ja choppauksilla höystettynä. Tuotantopuolesta onkin lähinnä pelkästään positiivista sanottavaa. Synkät taustat toimivat moitteettomasta ja luovat albumille sopivan tunnelman, joka jatkuu harmoonisena läpi koko teoksen. Taustoiltaan levy kunnioittaa Memphis-soundia sopivalla ghettoisuudellaan olematta kuitenkaan niin lo-fi, että kuuntelukokemus kärsisi.

Levyn lyyrinen puoli myötäilee tiukasti biittien linjaa. Aiheet liikkuvat elämän vähemmän ruusuisella puolella ammentaen inspiraatiota mm. mielenterveysongelmista ja ihmissuhdesotkuista rehdisti överiksi vedetyllä mystiikalla ja väkivallalla höystettynä. On helppo kuulla, että inspiraatiota on ammennettu Atlantin takaisten esikuvien teoksista, mutta synkistely kääntyy kuitenkin onnistuneesti suomalaiseen mielentilaan. Demoneille sympatiaa parhaiksi biiseiksi nousevat naisasioita synkällä twistillä ruotiva Eintnöylaav! ja Kammiovärinä. Yleisesti ottaen tuntuu, että riimejä kirjoittaessa ei varsinaisesti ole haettu sitä kuolematonta punchlinea, vaan lyriikat keskittyvät enemmän tunnelman luomiseen. Tästä johtuen albumin lyyrinen puoli onkin hieman vaikeasti lähestyttävä, jota vielä korostaa Abcon varmasti mielipiteitä jakava käheä äänenkäyttö. Tästä ja kappaleiden homogeenisyydestä johtuen Demoneille sympatiaa ei välttämättä tarjoa hirvittävästi sellaiselle rap-diggarille, joka ei Memphis-soundin ystävä ole. Jos taas kyseinen tyylisuunta tippuu, kehotan ehdottomasti tarkistamaan teoksen. Levy on ennen kaikkea kunnianosoitus artistille ilmeisen läheiselle soundille ja sen onnistunut “suomennos”. Jäämme odottamaan lisää.

Keskustele julkaisusta Redrum-187:n foorumeilla täällä.
Kuuntele “Kammiovärinä” Youtubesta.

Kenties eniten reaktioita herättävä artisti koko suomirap-genressä eli Julma-Henri julkaisi joulukuussa uuden levynsä Radio Jihad (Syrjäytyneet Vol. 2). Monien mielenkiinto heräsi kun Henri mainitsi levyn olevan jatkoa debyytti Al-Qaida Finlandille ja kuten albumin nimestäkin on pääteltävissä AQF:ää seuranneelle SRJTNT Vol. 1:lle. Tähän väliin mahtui psykoterapiaa, kuunnelmaa ja artistin omin sanoin totuus. Odotukset ovat siis olleet korkealla, varsinkin jos välissä ilmestyneet levyt ovat jättäneet kylmäksi.

Meno on todellakin muuttunut reilusti räpimmäksi sitten viime levyjen electro-meiningin, progressiivisen rytmimusiikin ja kuunnelman hämyisten äänimaailmojen. Radio Jihadin on tuottanut Polarsoul lukuunottamatta viimeistä raitaa, joka on RPK:n versio biisistä Punainen. Tuotannosta ei voi juuri pahaa sanaa sanoa. Kohokohtina mainittakoon marssimaisen jyräävän Se syö, eloisalla vokaalisämplellä ja syntikkakikkailuilla rullaava Romantisoi rappioo, uruilla nostalgisoiva 1995 sekä kaitsevan rauhallinen Silmäterä. Poikkeuksena voisi mainita introbiisinä toimivan SRJTNT Vol. 2:n, joka olisi voinut räjähtää enemmän. Kappale jää hiukan laahaavaksi ja vasta seuraava biisi Kauppaan kauppaan potkaisee homman kunnolla käyntiin.

Tekstien puolesta askel on otettu tavallaan taakse ja ehkä vähän sivullekin. Varsinkin albumin alkupuolen biiseistä paistaa yhä läpi kritiikki vallitsevaa yhteiskunnan ja ihmiskunnan tilaa kohtaan, jossa kyseenalaistetaan voiton maksimointi, epätasa-arvo, markkinatalous ja muut aihepiiriin kuuluvat asiat. Erityisesti Se syö -biisi käsittelee tunteita herättävällä tavalla nykymeininkiä ja tarjoaa siihen myös ratkaisua. Erityismaininnan ansaitsee energisellä tavalla lähikaupan ovista sisään puskeva Kauppaan kauppaan, joka käsittelee jo aika useasti käsiteltyä aihetta, mutta saa siihen silti jotain koukuttavaa aikaan. Hiukan kieli poskella tehty ralli sopii lähes täydellisesti levyn varsinaiseksi avaukseksi.

Henrille jos ei nyt epäominaisia, niin ainakin ennen kuulumattomia biisejä kuullaan Radio Jihadin loppupuolella. Ensimmäistä kertaa ollaan kunnon nostalgia tunnelmissa raidalla 1995. Haikealla, mutta hyvällä mielellä nuoruusvuosista kertova biisi valoittaa hiukan artistin menneisyyttä. Kertosäkeen olisi voinut toteuttaa ehkä jopa paremmin ilman Super Jannea, mutta siihenkin tottuu ajan myötä. Liian pienet kertoo kaverin ongelmista ja siitä kuinka niitä ei kukaan muu voi ratkaista. Loppupuolella on vielä hiukan kiintiömäisesti Henrin tyttärelle ja puolisolle omistettu biisit. Viimeiseksi raidaksi olisi voinut jäädä tunnelmat summaava Irti. RPK:n remix biisistä Punainen tuntuu jotenkin hiukan turhalta, eikä electro-meininki tahdo upota, kun on tottunut alkuperäisen torviluuppiin.

Voi sanoa, että Radio Jihad lunastaa odotukset vaikka osittain tuntuu, että ilmaisua on yksinkertaistettu. Henrin ulosanti on yhä sitä mihin on totuttu ja hyvä näin. Kuitenkin meininki on siltäkin osin räpimpi kuin esimerkiksi Psykoterapialla. Riimejäkin tuntuu löytyvän enemmän. Tätä albumia voi suositella huoletta Henrin musiikista pitäville, vaikka muutamat edelliset levyt eivät olisikaan kolahtaneet. Huonojakin biisejä mahtuu mukaan, mm. Elämäntapa ja levyn nimikkobiisi. Useimmat biisit, missä on joku vierailemassa eivät iske erityisesti, mutta eivät herätä inhoreaktiotakaan. Vierailijoista voi nostaa esiin Joskan, joka toimii melkein aina sekä C-Starin, joka hoitaa kertosäkeen hyvin, mutta ei silti varasta showta. Kiitos-kappaleella vierailevat Konna, Juju ja Asa eivät oikein tunnu sopivan keskenään ja Henrin kanssa yhteen ja biisi jääkin hieman sekamelskaksi.

Tämän perusteella tuleva ja jo hehkutettu Euro Crack menee varmasti tarkastukseen. Heikoista hetkistä huolimatta Radio Jihad on hyvä kokonaisuus jolla taas todistettiin, että Henristä on lähes mahdoton tietää mihin suuntaan mennään seuraavalla julkaisulla. Jos näytebiisit iskevät, iskee myös suurin osa levystä.

Kohokohdat: Se syö, Kauppaan kauppaan, Liian pienet, Romantisoi Rappioo, Silmäterä

Keskustele videosta ja julkaisusta Redrum-187:n foorumeilla täällä.
www.facebook.com/JulmaHenri

Point Blank tunnetaan varmasti parhaiten 90-luvun klassikko-albumeista Prone To Bad Dreams, Mad At The World ja N-Tha-Do’. Lisäksi tämä Houstonin arvostetuimpiin underground räppäreihin lukeutuva törkyturpa saattaa olla tuttu 90-luvulla Ice Lordin, Klondike Katin ja PSK-13 kanssa muodostetusta Wreckless Klanista.

Tapahtuman ennakkolippujen myynti käynnistyi eilen Tiketissä ja ne ovat myös 2.2. alkaen myynnissä Street Stylessä, Geezersissä ja Funkiestissa. Tue tapahtumaa ja poista oma lippusi jo ennakkoon. Lippuja rajoitettu määrä!

Point Blank saapuu Suomeen ja Eurooppaan vain tälle yhdelle ainoalle keikalle, joten käytä ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä elävä legenda hyväksesi. Tapahtuma on Game Room Entertainmentin ja Redrum-187.comin yhteisilta, jossa toivommekin näkevämme tietenkin myös sivustomme lukijakuntaa runsain määrin. Tervetuloa!

Lauantai 10.3.2012
Helsinki, Venue (Pohjoinen Rautatienkatu 21)
Ovet: 21-04
K-18

Liput 20 eur + mahd toimituskulut, ovelta 22 eur. Ennakkoliput myynnissä 26.1. alkaen Tiketissä, sekä 2.2. alkaen Street Stylessä, Geezersissä ja Funkiestissa.

Keskustele tapahtumasta Redrum-187:n foorumeilla täällä.

Ennakot:

http://www.tiketti.fi/Point-Blank-The-Bull-USA-Petos-Venue-Helsinki-lippuja/14521

Facebook:

http://www.facebook.com/events/123591607762240

Artistit:

http://www.myspace.com/pointblankthebull
http://www.myspace.com/petosku

Pitkän linjan Bay Area veteraani Cellski julkaisi uuden albuminsa Big Mafi The Don viime vuoden lopulla. Uudesta levystä puhuttiin pitkään ja ensimmäinen julkaisupäivä tälle teokselle annettiin jo vuoden 2010 kesälle. Erinäisistä syistä levyn virallinen julkaisu kuitenkin venähti aina joulukuulle 2011. Mukaan tälle aikajanalle mahtui mm. Cellskin veljen Killa Keisen murha. Mr. Predictorin ilmestyttyä 90-luvun puolivälissä, on Cellski voinut nauttia huoletonta arvostusta länsirannikon gangsta-rapin ystäviltä. Mr. Predictorin jälkeiset harvat albumit eivät toisaalta ole olleet samanlaisia napakymppejä, mutta laadukas tuotanto ja lukuisat vierailut huippuartistien levyillä on pitänyt Cellskin nimen elossa aina tähän päivään saakka.

Cellski on tunnettu niin räppärinä kuin myös tuottajana. Miehen tyyli ei ole muuttunut juurikaan 90-luvun kulta-ajoista ja riimittelykin onnistuu entiseen tapaan. Onkin jokseenkin nostalgista kuunnella Cellskiä vuonna 2012 saman kuuloisena kuin 18-vuotta sitten. Big Mafi The Donin aiheet pyörivät muodikkaasti lähinnä naisten, vasikoiden ja rahan ympärillä. Cellski onnistuu räväyttämään vanhan lihavan miehen olemuksella ja suorasanaisella riimittelyllään pari kertaa mehevän hymyn kuuntelijan suupieliin. Sen verran vanhan koulukunnan menoa miehen otteissa mikrofonissa on. Vaikka Cellskin varallisuus lienee todellisuudessa hieman erilainen kuin levyllä annetaan ymmärtää, niin siitä huolimatta Louis Vuitton, urheiluauto ja hustlaus läpät istuu herran suuhun hyvin. Toisaalta niistä syntyy hieman huvittunut mieliala, joka mielestäni vain parantaa entisestään levyn kuuntelunautintoa.

Albumin tuotanto ei flirttaile liikaa valtavirran kanssa, vaan sisältää rehtiä viime vuosien Bay Area/mobb – soundia. Tämä ei toki tarkoita enää mitään 20 vuotta sitten kuultua vingutusta. Laadukkaita nautinnollisia biisejä on useampia ja sysipaskoja raitoja levyltä ei löydy oikeastaan yhtään. Sellaiset kappaleet kuin Cake Boss, 2 Took And Th Jack, Gangsta Bitch, Life Of A Hustla, Never Stopped Us, Ratatouli ja How It Used To Be kertovat Big Mafi The Donin laadun leveydestä ja monipuolisuudesta. Kappaleiden meininki vaihtelee kirjavasti aina nopeampitempoisesta rytinästä hieman rennompiin tunnelmiin luoden varsin hyvän tasapainon levylle. Toisaalta ihan ehdottomat huiput tylsyttävät terää poissaolollaan.

Vaikka Big Mafi The Don on ollut ilmeisesti varsin pitkä projekti, joka on kasattu viiden viime vuoden aikana, ei sen promootioon panostettu juurikaan. On vaikea löytää jopa netistä kauppaa, josta levyn voisi ostaa. Cellskin omalta Inner City 2K lafkalta ilmestynyt julkaisu lieneekin varsin pienen painoksen teos. Toisaalta ei ihme jos promootiot eivät suju, kun mies joutui kieltäytymään aikoinaan haastattelustammekin vedoten siihen, että ei osaa kirjoittaa kovinkaan hyvin ja puhelimeenkaan ei voinut soittaa. Olen tästä huolimatta sitä mieltä, että tässä on albumi joka kannattaa ainakin kaikkien Cellskin musiikkin perehtyneiden yrittää hankkia hyllyyn, jos tämän päivän meininki kiinnostaa enää yhtään. Big Mafi The Don on kyllä rahoille vastinetta ja levyä kuuntelee mielellään useammankin kerran läpi ilman, että tuntuisi Cellskin myyneen sielunsa paskalle musalle. Big Mafi The Don tarjoaa hieman ennalta-arvattavan perushyvän paketin, josta ei lopulta kilju onnessa, mutta siihen ei myöskään ainakaan pety.

Keskustele albumista Redrum-187:n foorumeilla täällä.
http://twitter.com/CELLSKI

Chydeone tunnetaan parhaiten turkulaisposse Ritarikunnan toisena vokalistina. Tuoreemmille kuuntelijoille taustatiedoksi mainittakoon myös miehen toista tuhatta DJ-keikkaa, hiphop-aiheiset artikkelit ja arvostelut lukuisissa julkaisuissa, tapahtumajärjestelyt sekä vuosia pyöritetty oma radio-ohjelma yleisradion aalloilla. Todella kunnioitettavan duunimäärän  hiphop-kulttuurin eteen tehneen Chyden toinen sooloalbumi ilmestyi marraskuun puolivälissä Monsp Recordsilta. Lähes 30-vuotta kestäneen artistiuran jälkeen levy on nimetty osuvasti, sillä omien sanojensa mukaan Chyde seisoo katselemassa skeneä parhaalla mahdollisella spotilla – Kuilun partaalla.

Kuilun partaalla on niin tematiikaltaan kuin biiteiltäänkin kunnianosoitus rehelliselle räpille. Perinteiset funk- ja soul-samplet siivittävät Chyden leppoisan lungia, lähes laiskaa, flowta eteenpäin saaden kuulijan pään nyökkäämään. Omaan makuuni Chyden tyyli on toisinaan jopa liian laiska ja kaipaisin enemmän nopeita sanakikkailuja, jotka herralta onnistuvat hyvin. Ennalta-arvattavien aihepiirien lisäksi levyltä löytyy muutamia todella hyviä oivalluksia, kuten kappaleessa Parempaan säästää, josta käy ilmi miten biisintekovaiheessa meinaa väkisin tarttua arkielämän synkempään puoleen unohtaen kaiken positiivisen. Commonin I Used To Love Her -henkinen Yleensä koskaan viitsi puolestaan sivaltaa henkilökohtaisen läpileikkauksen rap-musiikin muutoksesta luovista tuotoksista koristeelliseen kitschiin. Jos jonkun piti tämä biisi Suomessa tehdä, niin Chyde olkoon hommaan oikea mies.

Biiteiltään Kuilun partaalla ei ole allekirjoittaneen suosikkimateriaalia, mutta taustat sopivat kieltämättä Chyden tyyleille hyvin. Albumin vastaavana tuottajana operoineen Lempi Joen lisäksi biiteistä on vastannut hieman tuntemattomampiakin nimiä. Näistä oudommista nimistä erityisesti Mishan menevät biitit kappaleissa Suthrn Cumfrtt (lasin läpi) ja Tie vie kuulostavat todella kovilta. Toivottavasti tällaisia biittejä kuullaan vielä jatkossa paljon lisää. Myös Laiska Lepposen tuottama Yleensä koskaan viitsi sekä Murkkumiehen Parempaan säästää ovat tuottannoltaankin levyn parhaimmistoa.

Allekirjoittanutta ei todellakaan voi laskea Chyden, tai hieman yleistettynä turkurapin suurimmaksi faniksi. Albumin parhaat kappaleet ovat todella kovia, mutta vajaa kourallinen skipattavia kappaleita tiputtavat arvosanaa omissa asteikoissa. Kokonaisuutena levy rullaa kuitenkin mukavasti – tyylit ovat leppoisat ja ymmärrän hyvin miksi jotkut pitävät tätä varmasti yhtenä viime vuoden kovimmista julkaisuista suomirapin saralla.

Keskustele Chyden julkaisusta Redrum-187:n foorumeilla täällä.
www.monsp.com
www.soundcloud.com/chyde-1

Videon käsikirjoitus ja ohjaus ovat Speakeasyn omaa käsialaa. Kuvauksen, leikkauksen ja grafiikat videolle työsti puolestaan Napoleon Complex Graphics.

Speakeasy – Tähän Asti Opittua 2012 ft. Konna, Shaka, Adebizi & Jontti

Julkaisija: 3rd Rail Music | http://www.3rdrailmusic.fi
Käsikirjoitus & ohjaus: Speakeasy
Kuvaus, leikkaus & grafiikat: Napoleon Complex Graphics http://www.napoleoncomplex.fi
Keskustele julkaisusta Redrum-187:n foorumeilla täällä.